Tämä oli juuri tullut huoneeseen ja ymmärtäen isänsä viittauksen istui pöydän luokse.
Laulaisesta oli mieleen puhetoverin vaihtuminen ja oli alkamaisillaan keskustelun lehmien lypsystä ja voin valmistamisesta, kun Anna ennätti sanoa:
— Opettajalla oli ollut viime viikolla paljon lapsia, enemmän kuin nyt.
— Enemmän siellä oli. Samuliko teille sanoi? kysyi Laulainen.
— Niin, Samuli. Se kertoi lasten olleen hyvin mieltyneitä teidän kouluun. Lapset olivat oppineet paljon lauluja.
— Lauluihinko Samuli arveli lasten parhaiten mieltyneen?
— Ei Samuli ole niin sanonut, oikasi Anna kiireesti. Se vaan kertoi kaikesta ja sanoi teidän pitäneen lopussa hyvin pitkän ja kauniin puheen.
Laulainen uskoi kyllä puheensa kauniiksi, mutta ymmärsi kuitenkin että Anna kiittelee sitä aivan aikomuksesta, häntä miellyttääkseen ja se vähän nauratti. Hänenkin täytyi löytää jotain kiitettävää ja hän virkkoi:
— Se Samuli on hyvin älykäs ja kunnon poika.
— Onhan se, myönnytti Anna. Me oltiin yhtä aikaa kansakoulussa.