— Onko se tytär käynyt koulua?
— Vai kouluun se ukko panisi lapsensa, joka on niin tarkka kuin harjukas!
— Etpä tiedäkään sitä asiata, oikasi Laulainen, oltuansa koko keskustelun ajan äänettä. On se tytär Viliina käynyt ainakin kaksi osastoa kirkonkylän kansakoulua.
Pojan hilpeä puhetapa aivan tyrehtyi, kun kuuli kaukaiseksi luullulla kyydittävällään olevan tarkemmat tiedot.
— Jospa lienee käynyt, virkkoi poika matalalla äänellä ja katsoi sitten aina vähän väliin Laulaiseen, että mikä mies tämä mahtaa olla.
Pojan kävellessä seuraavaa vastamäkeä virkkoi Laulainen hiljaa:
— Jopa taisi tuntea minut, koska rupesi vähempipuheiseksi.
— Mitä se merkitseisi? arveli maisteri.
— Se merkitsee sitä, että tuollaisista huonolukijoista poikaviikareista ovat opettajat pahimmin pelättäviä pöppöjä.
— Niinköhän on, kummasteli maisteri. Mutta jos niin on, niin silloin täytyy olla syy opetustavassa. Opetusta ei ole tehtynä huvittavaksi.