— Nyt on matka alulla. Tämä majatalo on luultavasti sopivin kokoontumispaikka.
— Kylläpä, myönnytti Laulainen, jos ei pelätä sitä että tässä otetaan ehkä taksan mukaan kaikesta.
— Ei majatalojen taksat ole mitään, naurahti maisteri. Tässä on vapaampi olla kuin yksityisten luona. Sitä paitsi on meidän tutustuminen tämän talon isäntään ja vaikutettava häneen niin, että lähettää tyttärensä kansanopistoon.
— Maisterin sopii koettaa, minä en sitä yritäkään, sanoi Laulainen.
Isäntä tulikin kohta vierashuoneeseen. Hän oli vanhuuden ikää alottava, tihrusilmäinen ja kyseli kömpelösti sujuvaa kohteliaisuutta tavoitellen, että mikä herroilla on aikomuksena, kun ei kyytihevosta kuulu tarvitsevankaan.
— Meillä on tästä lähtien aikomus kulkea jalkateitä, selitti maisteri.
— Vai jalkateitä, sanoi Vänninen. Minnekä herra jalkatietä myöten matkustaa?
— Tänne syrjäkyliin. On aikomus pitää siellä luennoita.
— Vai niin, vai luennoita. Mitä ne luennot ovat? Minä vanha mies en niistä ymmärrä.
— Miten sen parhaiten selittäisin. Luento on jostakin asiasta puhumista, jonka kautta tahdotaan saada kuulijoita asiaa ymmärtämään ja sen mukaan toimimaan. Joko nyt isäntä ymmärtää?