— Olutta?, kysyin.
— Niin, vastasi hän.
Ja minä enemmän juoksin kuin astuin noutamaan noita kolmea seideliä.
II.
Kului pari päivää.
Hän pisti käteeni kortin sanoen:
— Viekää se — — — lle.
Otin kortin ennenkuin hän ehti lopettaakaan ja vein sen keltapukuiselle naiselle. Matkalla luin hänen nimensä. Se oli Wladimierz T…
Tultuani takaisin katsoi hän minuun kysyvästi.
— Kyllä minä vein sen, sanoin.