Mutta aamulla oli neiti seurueineen lähtenyt.
Hän otti selvää hänen matkastaan ja sai kuulla, että hän oli matkustanut pohjoiseen, lähimpään kaupunkiin.
Samana aamuna oli upseerin tytär kirjoittanut: Tule etelään! Täällä on juuri kaikki hukassa!
Ja hän lähti päistikkaa pohjoiseen.
SAKEUS.
I.
Mitä syvin rauha lepää ruohoaavikon yllä. Peninkulmittain ei ole näkyvissä puuta, ei taloa, ainoastaan vehnää ja vihreätä ruohoa silmänkantamattomiin. Kaukana, hyvin kaukana, kärpäsenkokoisina, näkyy hevosia ja väkeä työssä; ne ovat heinämiehiä, jotka istuvat koneittensa istuimilla niittäen ruohoa vaottain. Ainoa ääni, jonka saattaa kuulla, on heinäsirkkojen sirinä, ja joskus harvoin, ilmanhengen kantamana, toinen ääni, heinäkoneiden naksuttava surina taivaanrannan luota. Tämä ääni kuuluu väliin ihmeellisen läheiseltä.
Paikka on Billybonyn farmi. Se on aivan erikseen avarassa lännessä, naapurittomana, ilman minkäänlaista yhteyttä muun maailman kanssa, ja sieltä on monen päivän matka lähimpään pieneen aavikkokylään. Sen talot näyttävät etäältä parilta pikkuruiselta saarelta silmänkantamattomassa vehnämeressä. Farmi ei ole asuttu talvisaikaan; mutta keväästä myöhäiseen lokakuuhun asti on siellä yli seitsemänkymmentä miestä vehnän kimpussa. Siellä on kolme miestä kyökissä, kokki ja hänen kaksi apulaistaan, ja siellä on kaksikymmentä aasia tallissa, paitsi monia hevosia; mutta naisia, niitä ei ole ainoatakaan Billybonyn farmilla.
Aurinko hehkuu, on 112 astetta Fahrenheitiä, taivas ja maa värisee tässä kuumuudessa, eikä ainoakaan voimakas tuulenpuuska vilvoita ilmaa. Aurinko näyttää palavalta tulimereltä.
Myös kotona talojen luona on kaikki hiljaista, ainoastaan suuresta, lastukattoisesta vajasta, jota käytetään kyökkinä ja ruokahuoneena, kuuluu ääniä, ja kokin ja hänen sälliensä askeleita, jotka hyörivät mitä suurimmassa kiireessä. He lämmittävät heinillä mahdottomia rautaliesiä ja savu, joka nousee piipusta, on täynnä säkeniä ja liekkiä. Ruoan valmistuttua kannetaan se ulos sinkkikattiloissa ja nostetaan vankkureihin. Sitten valjastetaan eteen aasit, ja kolme miestä lähtee viemään ruokaa aavikolle.