Varakkaimmat joukkueesta kulkevat aina revolveri takataskussa. Ruoka nautitaan yleensä kaikessa kiireessä kenenkään sanottavia puhumatta. Nuo monet ihmiset tuntevat kunnioitusta työnjohtajaa kohtaan, joka itse aterioi joukossa järjestystä valvoen. Ja aterian päätyttyä lähtee väki heti levolle…
Mutta nyt sattui niin, että Sakeus aikoi pestä paitansa. Se oli pahasti kovettunut hiestä ja se hankasi häntä päivällä, kun aurinko paistoi hänen selkäänsä.
Ilta oli pimeä, kaikki olivat menneet levolle yöksi, kuului vain hillittyä pakinaa suuresta makuuvajasta päin.
Sakeus lähti kyökinseinän luo, jossa oli useita sadevedensäiliöitä.
Se oli kokin vettä, hän keräsi sen huolellisesti sadepäivinä, koska
Billybonyn farmin vesi oli liian kovaa ja rautaista pesuvedeksi.
Sakeus otti yhden vesisäiliöistä, riisui paitansa ja alkoi hieroa sitä. Ilta oli hiljainen ja kylmä, häntä paleli aika lailla; mutta paita oli puhdistettava ja hän vihelteli hiljaa rohkaistakseen mieltänsä.
Silloin aukaisee kokki äkkiä kyökinoven. Hänellä on lamppu kädessä ja leveä valojuova lankeaa Sakeuksen päälle.
— Vai niin, sanoi kokki astuen ulos.
Hän asetti lampun porraslaudalle, meni aivan Sakeuksen luo ja kysyi:
— Kuka on antanut sinulle tuon veden?
— Minä otin sen, vastasi Sakeus.