Sitte asettuivat toverit taas pitkälleen nukkuakseen.
Hetken perästä kysyy vielä toinen heistä:
— Kuoliko hän heti?
— Kuoli, vastasi Sakeus, — melkein heti. Kuula kulki aivojen kautta.
— Se onkin paras paikka, sanoo toveri. — Jos se kulkee aivojen läpi, on se varma kuolema.
Sitten tulee vajassa hiljaista ja kaikki nukkuvat…
Työnjohtajan täytyi seuraavana päivänä nimittää uusi kokki, toinen entisistä apulaisista, joka nyt nousi arvossa päälliköksi ja oli sydämestään iloinen murhasta.
Kaikki kävi kulkuaan syksyyn. Ei puhuttu sen enempää Pollyn kuolemasta; piruparka oli kuollut, oli haudattu vehnämaahan, sinne niissä tähkät olivat katkotut. Eikä siinä ollut sen enempää tehtävissä.
Kun tuli lokakuu, lähtivät Billybonyn työmiehet lähimpään kaupunkiin juodakseen jäähyväisryypyt toistensa kanssa ja sitte erotakseen. Kaikki olivat tällä hetkellä parempia ystäviä kuin konsanaan ja he syleilivät toisiaan ja kestitsivät toisiaan hyvästä sydämestä.
— Minne sinä, Sakeus, lähdet?