[37] Ralph Cudworth (1617—88), englantilainen filosofi, pappi ja Cambridgen yliopiston opettaja, vastusti mekaanista luonnonkäsitystä ja ateismia tehostaen sen sijaan ihanteellista ja uskonnollista maailmankatsomusta sekä siveellisten aatteiden ehdotonta pätevyyttä.[38] Egyptissä syntynyt ajattelija Plotinos (204—270 j. Kr.) oli uusplatonilaisen filosofian huomattavin edustaja, jonka mystiikalla on kautta aikojen ollut vaikutusalaa, kirkkoisien aikana ja keskiajalla, vieläpä uudella ajallakin. Korkean henkisyyden kannattajana on hänellä suuri merkitys. Hän opettaa, että Jumalan ykseydestä säteilee maailman moninaisuus asteittain yhä vähenevää täydellisyyttä kohti. Hänen viimeiset sanansa olivat: »Minä koetan nyt itsessäni löytyvän jumalallisen viedä takaisin kaikkeuden Jumalan luo.» Hänen oppilaansa Porphyrios julkaisi hänen teoksensa nimellä »Enneadit» ja kirjoitti hänen elämäkertansa.[39] Saksalainen historiantutkija Barthold Georg Niebuhr (1776—1831) perusti nykyaikaisen arvostelevan historiantutkimuksen. Pääteoksessaan »Rooman historia» hän koetti lähdeteoksia, m. m. Liviuksen historiallisia teoksia, tarkasti seulomalla päästä historiallisen totuuden perille ja muodostaa itselleen oikean kuvan muinaisen Rooman oloista. Saksalainen muinaistutkija ja kielentutkija Friedrich August Wolf (1759—1824) oli muinaistutkimuksen huomattavimpia tienraivaajia. Pääteoksessaan »Prolegomena ad Homerum» hän osoitti Homeroksen runojen olevan monen eri runoilijan tekemiä ja näytti siten, mitä palveluksia kielitiede saattoi tehdä muinaistutkimukselle. Kreikkalainen Thukydides (synt. n. 454 e. Kr,) oli ensimmäinen etevä historiankirjoittaja. Roomalaisen historioitsijan Liviuksen (59 e. Kr.—17 j. Kr.) elämäntyönä oli Rooman historian kirjoittaminen.[40] Ranskalainen filosofi Victor Cousin (1792—1867) oli eklektisen ajatussuunnan edustaja koettaen valikoiden sovitella järjestelmäänsä Schellingin, Hegelin ja Descartesin ynnä muiden ihanteellisten ajattelijain aatteita.[41] »Ivanhoe» ja »Wawerley» ovat maailmankuulun englantilaisen kirjailijan Walter Scottin (1771—1832) kirjoittamia historiallisia romaaneja. »Wawerley» (1814), jonka hän julkaisi salanimellä, oli ensimmäinen hänen 29:stä historiallisesta romaanistaan. »Ivanhoen» hän kirjoitti v. 1820.[42] Pindaros (n. 520—440 e. Kr.) oli muinaisen Kreikan suurimpia runoilijoita. Rafael (1483—1520) oli kuuluisa italialainen taidemaalari, »onnen helmalapsi, joka kulki kunniasta kunniaan,» ja josta suuri italialainen kuvanveistäjänero Michelangelo (1475—1564) sanoi, että hänen saavutuksensa perustuu ahkeruuteen eikä neroon. Dryden (1631—1700), englantilainen runoilija ja näytelmänkirjoittaja, jonka näytelmät parhaastaan koskettelivat sankarien suuria kohtaloita. Ranskalainen kirjailijatar, rouva de Staël oli aikansa merkillisimpiä naisia; hän otti osaa myöskin Ranskan valtiolliseen elämään ja sai kirjoitustensa vuoksi tavan takaa lähteä maanpakoon ja kokea mitä ihmeellisimpiä vaiheita. Hänen kirjallinen tuotantonsa on sangen laaja ja kuvastaa sekä hänen aikaansa että hänen omia kokemuksiaan ja elämyksiään.[43] Kreikkalainen viisas Pythagoras (n. 570—500 e. Kr.) perusti veljeskunnan, joka ankarine ohjeineen, vertauskuvineen ja salamerkkeineen on tullut myöhäisempien veljeskuntien esikuvaksi.[44] Jäähyväispuhe, pidetty nuorison kokouksessa Jasenkissa Tshertkovien luona vuona 1907.[45] Venäläinen sensuuri on tästä kohdasta aikoinaan poistanut seuraavan mielenkiintoisen kappaleen, joka tuntuu eritoten koskettavan nykypäivien oloja: »Jo kauan on ihmisten kesken ollut vallalla se harhaluulo, eitä hyvän järjestelyn avulla voidaan huonoista ihmisistä valmistaa hyvää elämää (kuin pilaantuneesta viljasta paistaa hyvää leipää), ja tämä harhaluulo on aiheuttanut ihmisille paljon pahaa ja aiheuttaa sitä vielä nytkin. Ennen aikaan ovat tätä harhakäsitystä pitäneet yllä vain hallitsijat. He ovat koettaneet (ainakin ovat sanoneet koettaneensa) ja nytkin koettavat kaikenlaisen väkivallan, omaisuuden riistämisen, vankeuden ja mestausten avulla tehdä kunnottomista ihmisistä hyvän ja rauhallisen yhteiskunnan. Nyt koettavat tätä samaa tehdä vallankumoukselliset ja teitäkin yllytetään siihen. Rakkaat veljet, älkää antautuko tämän harhan valtaan. Tehkööt hallitsijat, tsaarit, ministerit, vahdit ja poliisit pahoja töitään; koettakaa te, jotka olette pysyneet niistä erillään, pysyä edelleenkin puhtaina. Samoin koettakaa säilyä puhtaina ja vapaina osanotosta niihin väkivallan töihin, joihin teitä kutsuvat vallankumoukselliset.»[46] Nuorena tuomarina Maeterlinck sai oikeussalissa katsahtaa rikollisten sielunelämään. Hän oppi heissäkin näkemään jumalallisen kipinän.[47] Mira on Valaskalan tähtikuvioon kuuluva tähti, jonka valonvaihtelujen syytä ei ole saatu selville. Altair on kaksoistähti Kotkan tähtikuviossa, ja Berenicen-hiuksiksi nimitetään erästä pohjoisen taivaan tähtiryhmää.[48] Johann Kaspar Lavater (1741—1801) oli saksalainen kirjailija, joka eli Sveitsissä. Ankarasti paheksuttuaan Ranskan vallankumouksen väkivaltaisuuksia hän sai järkähtämättömän vakaumuksen miehenä istua Baselin vankilassa. Sittemmin hän haavoittui Zürichiä piiritettäessä ja kuoli koviin tuskiin. Hurskas, lempeä ja uhrautuva luonne kuvastuu kaikista hänen teoksistaan ja sanoistaan.[49] Emanuel Swedenborg (1688—1772), ruotsalainen luonnontutkija ja henkien näkijä, on ihmiskunnan historian merkillisimpiä miehiä, mutta sellainen, että hänen nimensä, kuten Emerson sanoo, on muuttuva sananparreksi. Se, että hänen älynsä ja järkytetty henkensä hiipaisee elämän ja maailmankaikkeuden äärimmäisiä rajoja, on hänestä kuitenkin tehnyt monen, etenkin mystiikkaa kunniassa pitävän suurmiehen harjoitusmestarin. »Hänen elämällään oli tarkoitus: hän antoi elinohjeen. Hän valitsi hyvyyden siksi johtolangaksi, jota ihmissielun on noudatettava kaikessa luonnon ongelmallisuudessa».

Swedenborg syntyi Tukholmassa 1688. Kykyjensä monipuolisuuden ja runsauden vuoksi hän näytti olevan kuin yhdistetty useammista henkilöistä. Nuorena jo hän tutki luonnontieteiden kaikkia haaroja ja täydensi tietojaan ensimmäisellä ulkomaanmatkallaan hankkien samalla toimeentulonsa kojeidentekijänä. Kotimaassaan hän toimitti ensimmäistä tieteellistä aikakauskirjaa, teki Kaarle XII:lle ehdotuksen kanavan rakentamisesta Ruotsin halki Göteporista Tukholmaan, kuljetti kuninkaan piirittäessä v. 1718 Fredrikshaldia useita suuria sotalaivoja maitse neljätoista englanninpenikulmaa, kun vihollinen oli sulkenut vesitien, ja laati valtiopäivillä erinomaisia raha-asioita koskevia kirjoitelmia. Hänen painetut teoksensa nousevat noin viiteenkymmeneen nidokseen. V. 1743 tuli jumaluusopin vuoro. Silloin alkoi tämän merkillisimmän henkien näkijän uusi, eriskummallinen kehityskausi, joka kumpusi vertauskuvia, näkyjä, joita hän jo aikaisimmasta lapsuudesta alkaen oli nähnyt, ja ennustuksia, kunnes hän kuoli halvaukseen 85 vuoden ikäisenä tietäjänä.

Maeterlinck on omalaatuisesti kehittänyt Swedenborgin vakaumusta siitä, että ihminen on aina elävässä yhteydessä henkien kanssa, vaikka useimmilla ihmisillä ei ole siitä mitään tietoa, ja että henget ihmisille ilmestyessään vaikuttavat ihmisen sisäiseen aistiin. Swedenborgin mielestä on kaikilla olioilla ja esineillä vertauskuvallinen, salattu merkityksensä. »Eläin, vuori, virta, ilma — vieläpä avaruus ja aikakaan eivät ole olemassa itsensä vuoksi tai yleensä minkään aineellisen päämäärän vuoksi, vaan jonkinlaisena kuvakielenä kertoakseen kokonaan toisesta olemisesta ja toisista velvollisuuksista.» Swedenborg kuvailee yksityiskohtia myöten henkimaailman oloja ja kultaisen ajan arvoja. »Taivaassa enkelit päivä päivältä lähenevät nuoruutensa kevättä, niin että vanhimmat enkelit näyttävät nuorimmilta», on hänen ihmeellisimpiä lauseitaan.

[50] Jean Paul oli salanimenä saksalaisella kirjailijalla Jean Paul Friedrich Richterillä (1763—1825), jonka teokset huokuvat herkkää tunteellisuutta ja ovat täynnä rikkaita ajatuksia.[51] Ernest Renan (1823—92) oli kuuluisa ranskalainen teoloogi, historioitsija ja ajattelija. Hänen ihmeteltävän runsas ja monipuolinen kirjallinen toimintansa käsittää uskonnollisia aiheita ja kielitiedettä koskevia tutkimuksia sekä kaunokirjallisia teoksia.[52] Kreikkalaisessa muinaistarustossa kerrotaan, että Priamoksen tytär Kassandra sai Apollonilta lemmenlahjaksi ennustuskyvyn, mutta kun Kassandra ei vastannut Apollonin rakkauteen, laittoi tämä niin, ettei kukaan uskonut hänen ennustuksiaan.[53] Katso alaviite 49.[54] Johannes Müllerin teoksista mainittakoon: Die Reden Jesu I, II. — Die Bergpredigt, verdeutscht und vergegenwärtigt. — Von den Qvellen des Lebens. — Hemmungen des Lebens. — Bausteine für persönliche Kultur: 1. Das Problem des Menschen. 2. Persönliches Leben. 3. Das Ziel. — Von Weihnachten bis Pfingsten.[55] Henrik Ibsenin (1828—1906) kuuluisa näytelmä »Hedda Gabler» (1890) on »kuvaus nykyaikaisen, lankeamaan jännitetyn hermoelämän kaameasta, tyhjästä pingoituksesta.»[56] Tule hiljaisuus, oi tule, tummansinisine siipinesi minut peitä, tukahduta sielun pyhää hartautta julkeasti häiritsevät äänet.[57] Säkeistö Viktor Rydbergin »Lentävästä hollantilaisesta»:

»Taas joka poimun, purjehen
vihuri virittää
ja lahdest' unten laivan
sen kuin lastun lennättää.
Taas alkaa retki rauhaton,
maan ääriin matka vie,
niin kiirut, kiirut sillä on,
vaikk' onkin päätön tie.»