"Nuo Lettien silmät ovat huolettava asia Jane", sanoi hän äkkiä.
"Niin, niin on. Mitä luulette niistä? Onko hänellä mitään toivomista?"
"Tohtori Nash ei sano olevan; mutta ensi viikolla tulee tänne tohtori Philipson, joka on Englannin taitavin silmä-lääkäri, viettääksensä eräitä päiviä tohtori Nash'in luona. Jane, antakaa hänen nähdä Lettie".
"Minulla on ollut aikomus koettaa viedä hänet Londoosen ja siellä etsiä hänelle apua".
"Siellä ei ole ketään niin taitavaa kun Philipson. Oi! Jane, jos minä vaan —".
"Luuletteko että voisitte häntä auttaa?
"Minä koettelisin. Te tiedätte Jane että minä rakastan Lettietä, minä aioin pyytää häntä vaimokseni ja sanoin sen hänelle tänään; mutta hän kielsi; sitte kertoi hän minulle silmistään — siinä oli syy hänen kieltoonsa, sillä minä tiedän hänen minua rakastavan, hän ei sitä koetellut kieltääkään".
"Niin Harry, te olette niin paljo olleet yhdessä mutta nyt ei voi naimisesta tulla kysymystäkään.
"Sitä hän juuri sanoo".
"Ja hänellä on siinä oikeen — hänen täytyy jäädä luokseni. Te ette voi naida sokeata, te Harry, jolla on niin loistava tulevaisuus".