Mikä köyhyys ja kurjuus!

Herra, kiitän sinua, että lähetit minua niiden tykö, kuului sielussani, Herra, kiitän sinua!

Että minun juuri tällä hetkellä suotiin toimittaa tämä pieni hyvä työ, sen katsoin merkiksi, että kaikki oli sovitettu ja että nyt sain rohkealla mielellä alottaa uuden elämän.

"Näytäppäs, mitä olet ostanut".

Täti Amalia pisti päänsä ulos etuhuoneesen, hän ei malttanut odottaa siksi kuin tulin sisään.

"Olen jättänyt koko asian sikseen, täti, en menekään tansseihin".

"Oletko sairas, Maria?"

Hän katseli minua oikein pelästyneenä.

"En ole, mutta se ei mua miellytä enää. — Hyvä täti Toora on ollut kovin kipeä; olin siellä vähän aikaa ja rupesin totisempia asioita ajattelemaan".

"Enpä ole hullumpaa kuullut kun tahdot jäädä kotiin sentähden, että muutama täti on ollut kipeä. Minä vakuutan, ystäväni, että vaikka itsekin en ainoastaan olisi ollut, vaan vielä olisin kipeä, niin kuitenkin kehoittaisin sinua menemään. — Kuinka semmoinen oikku voikaan juolahtaa nuoren tytön päähän?"