— Minun — vastasi Urola, kun en minä eikä översti puhunut mitään.
— Mikä sillä on hintana?
— Minä olen kaupoissa siitä, — ilmoitti översti kuivasti.
— Kuka? Tekö? — kysyi mies, heittäen överstiin katseen, joka ei suinkaan ilmaissut mitään ylenmääräistä kunnioitusta häntä itseään tai hänen varallisuuttaan kohtaan. Sitten kääntyi hän uudestaan Urolaan.
— Jos hevosenne ennättää 2:30, maksan minä siitä kolmetuhatta käteistä rahaa — sanoi hän — ja se on aina enemmän kuin kaksi sen vertaa luvattuna.
Mutta översti ei ollut mies kärsimään sellaista menettelyä. Hän kävi miestä kaulukseen ja pyöräytti hänet ympäri, niin että he tulivat silmä vasten silmää.
— Korjatkaa luunne täältä! — karjasi hän ja rytyytti miestä armottomasti. Vielä saadaan tämän hevosen kauppa tehdyksi kunnon miestenkin kesken. Vasta sitten, jos me luovumme siitä, voitte te koettaa.
Pahoin pidelty hevosen tavoittelija livisti tiehensä heti, kun översti oli hellittänyt hänet, mutta lausui mennessään sen uhkauksen, että översti hyvinkin pian saisi katua käyneensä käsiksi häneen.
— Jos te vaan voitte tehdä jonkun konnankoukun, ette suinkaan jätä sitä tekemättä, siitä olen varma — vastasi översti ja ilmaisi minulle, että mies, Jackson nimeltään, oli yksi konnamaisimpia veto-asioitsijoita. Sentähden pyysi hän minua viemään Urolan kanssani hotelliin ja tarjoomaan hänelle yhden eli pari cocktailia, koettaakseni saada oriin kauppaa päätetyksi niin hyvin kuin mahdollista.
— Puhdas peli on paras — lopetti hän ohjeensa. — Tarjotkaa hänelle kuusituhatta, jos koni juoksee 2:25, jonka se varmaan tekee, ja selittäkää, mitenkä asiat ovat. Meidän ei sovi kitsastella, jos mielimme saada asiasta valmista, ja minun täytyy mennä sijoittamaan viisisataseni iltapäivän kilpailuja varten, ennenkun tuo mies ennättää nostaa kurssin. Paljoko te panette?