— Minä voitin sittenkin — sanoi pikku Aatami, överstin kantaessa häntä eräälle penkille ja kääriessä takkinsa palloon hänen päänsä alle. Ja sitten hän pyörtyi.
Översti ei vastannut mitään, ehkä sen vuoksi, että juuri samassa pari suurta kyyneltä valahti hänen viiksiinsä. Mutta kun minä saavuin takaisin lääkärin seurassa, joka oli katsojain joukossa, sanoi hän jurosti:
— Minä kutsuin tuota poikaa kerran pöllöksi, mutta pöllö minä olen ollut itse, antaessani koskaan kenenkään muun ajaa the Unknownia.
Sääri oli poikki ja pantiin viipymättä lastoihin, jonka jälkeen Aatami nuorempi muutettiin hotelliin, jossa översti antoi hänelle oman huoneensa ja maksoi etukäteen runsaan summan niistä viikoista, jotka tapaturmaan joutuneen pienokais-ajajan täytyi viipyä siellä. — "Kaikkein paraskaan ei ole liiaksi hyvää hänelle", oli överstin määräys ravintolan isännälle.
Isä Aatami rauhoittui jotensakin pian ja helposti, kun kuuli, että poika jo jonkun viikon kuluttua kykenisi jaloilleen. Onhan sekin mahdollista, että ne kaksituhatta dollaria, jotka hän samalla sai kilpailusta 2:20 luokassa, jossain määrin tyynnyttivät häntä pikku Aatamin onnettomuudesta.
Ja kun me tulimme takaisin Chicagoon, tarjosi översti voittonsa kunniaksi komeat päivälliset, joissa juotiin yksin Jacksoninkin malja — vaikka sitten vasta, kun ensin oli juotu kymmenkunnan kertaa Aatami Urolain, isän ja pojan, sekä the Unknownin onneksi.