KORPI nousevalla vihalla.
Sano nyt, onko se totta?
KAARLO tulee juuri sisään neuvottomana, kiihtyneenä.
Mikä niin?
EMIL kuiskaa Kaarlolle muutaman sanan.
HALONEN kuiskaa käheästi.
On…
(Silmät välähtävät, Emil hypähtää seisaalleen, nyrkit puristettuina, ja Korpi tartun kaulaansa, aivankuin sitä kuristaisi liian tiukka kaulaliina, mutta kaikki ovat kauan äänettömiä.)
KORPI mutisee kuin raskaan surun valtaamana.
En minä Kettusta ihmettele, vaan että sinä Kalle — sinä… (Sitten äkkiä hiljaa ja uhkaavasti.) — Miksi sen teit? Koska siellä kävit? — (Äänettömyys. — Kaikki tuijottavat pahanenteisesti Halosta. Lopulta tämä nousee ja aikoo lähteä ovea kohti.)