Mutta kun lapset hälisevät niistä joululahjoistaan, niin eikö olisi parasta jakaa ne ensin?
KORPI leikillisesti.
Jaetaan vaan. Anni, alappas sytyttää! — Utelias minäkin olen näkemään mitä minun entinen morsiameni on täksi jouluksi keksinyt… Hänellä on toisinaan niin omituisia lahjoja…
LIISA keskeyttää hellästi, moittivasti.
Oletko vaiti siinä, vanha veijari! Sinä et tarvitse mitään.
KORPI
Noin se käy, kun vanhenee. Viime jouluna hän vielä piti jonkunverran minusta, koska toimitti joululahjaksi — pienen tytön.
(Kaikki naurahtavat. Kaarlo menee myös sytyttämään joulukuusta.)
LIISA hämillään hymähtäen.
Kyllä sinä olet ihan parantumaton lörpöttelijä — kun et vanhanakaan tule järkiisi. Ja vielä puhut lahjoista! Mutta mitä sinä olet keksinyt minulle, kun olen taas koko vuoden kärsinyt tuollaista ja vielä ruokkinut, pessyt, paikannut vaatteet…