Niin, kyllä nyt on nälkää kärsitty… — (Kiukkuisesti.) — Itse piru lienee senkin keinon patruunan korvaan kuiskannut!
EMIL samoin.
Ei piru vaan hänen innokkain asiamiehensä — meidän piiskurimestarimme! Aino oli eilen kuullut sen kehuvan, että jos patruuna olisi kieltänyt sen heti alussa niinkuin hän ehdotti, olisi lakko aikoja sitten loppunut. Mutta kauppias oli sanonut, että hänellä on vanhaa varastoa, joka täytyy ensin saada menemään…
KAARLO katkerasti naurahtaen.
Niin, eihän korppi korpin silmää puhkaise! Kyllä ne saaliista sopivat.
KORPI
Kyllä ne sopivat ja sentähden pitäisi meidänkin yksimielisesti ponnistaa kaikki voimamme… Niin, toverit, mitä mieltä te nyt olette lakosta?
(Pitkä äänettömyys. Miehet nojautuvat käsiensä varaan; eräs sylkäsee, toinen huokaa raskaasti.)
KAARLO odottaa kuumeisella jännityksellä miesten vastausta; nähdessään heidän toivottomuutensa, alkaa hän äkkiä puhtia sisäisen tuskan valtaamana.
Ei toverit! Kyllä pitäisi vielä kestää, koettaa jotenkin… Pääkaupungin yhdistykseltä ei ole vielä tullut vastausta, mutta kyllä huomenna viimeistään pitäisi tulla; minä kirjoitin juuri toissapäivänä uuden kirjeen, jossa selitin tilamme ja pyysin apua. (Ajattelee hetken, hypähtää seisomaan huudahtaen innostunenna.) Voi mikä hölmö minä olen!