LIISA hätkähtää kuin unesta heräten ja sopertaa tuskasta värisevällä äänellä.
Voi minua, Vilho. Kyllä se on ostettu kalliisti. Lapseni elämä…
ANNI syöksähtää sisään kuin takaa-ajettuna, hengähtää syvään ja katsoo taakseen kauhusta kalpeana.
(Kyökistä kuuluu lähenevien askelten ääni ja sisään tulee Kaarlo, väristen koko ruumiltaan. Hän istahtaa vaieten ovensuuhun ja alkaa kuumeesta hehkuvin silmin katsella Annia; tämä liikahtelee levottomasti, niinkuin nuo katseet sattuisivat häneen veitsenpistoina ja vihdoin pujahtaa äänettömästi pois.)
KAARLO itsekseen katkerasti ja masentuneesti.
Sellainen on työläisen oikeus… Se todellakin on kaunista oikeutta! Ja hänen kunniansa… — (Naurahtaa koleasti.)
KORPI
Työläisellä ei ole mitään oikeutta! Ja minä alan ymmärtää, ettei koko maailmassa ole muuta oikeutta kuin voima. Jos olisimme järjestyneitä, olisimme voimakkaita ja silloin olisi meillä oikeuttakin. Mutta nyt…? — (Levittää toivottomasti käsiään.)
KAARLO levottomasti.
Missä se Halonen lienee, kun ei tullut kokoukseen? Minun täytyy mennä sinne vielä tänään…