KAARLO rauhoittaen.
Älkää suotta vaivatko itseänne. Minä kielsin jyrkästi, ettei hän saa ryhtyä mihinkään… Eikä hän yksin mitään… hän oli vain kiihoittunut.
KORPI mutisten.
Sepä se on… hän oli kokouksessakin ihan kummallinen… Varsinkin silloin, kun oli puhe rikkureista ja pettureista.
KAARLO äkkiä kiihtyen.
Mutta minä en olisi uskonut, että niitä oli niin paljo; tuollaisia kurjia rankkoja — pettureita! Kuinka se on mahdollista…?
KORPI huokaisten.
Se on tietämättömyys joka sitä tekee — ja nälkä.
(Äänettömyys.)
ANNI tulee sisään, tuoden huonolla tarjottimella porsliinikannun ja kaksi paria kahvikuppeja; ilmoittaa alakuloisesti.