Ovi avautuu ja Annin seurassa astuu sisään ja seisahtuu ovelle
ERÄS VAIMO. Hänen laihat kasvonsa ovat kalpeat kuin palttina ja hän läähättää raskaasti; huomaa kahvikupit ja huudahtaa mielenliikutuksesta ja vihasta vapisevalla äänellä.
Vai niin! Jaha! Onko nyt hyvä ollaksenne? Oletteko tyytyväisiä…?
KORPI hermostuneesti.
Tyytyväisiä? Mistä niin?
VAIMO nopeasti ja tuskallisesti.
Lakosta! Tiedättekö jo, tiedättekö te, mitä olette saaneet aikaan…?
Mitä olette tehneet…?
KORPI hypähtää seisaalleen, ja huulin vapisevin änkyttää.
Mitä, mitä tarkoitatte…? Onko Emil jo tehnyt jotain…? Sanokaa… sanokaa…