Mitä sinä sanoit hänelle?
ANNI
Ettei Kaarlo voi mitään… ettei hän voi estää… mestaria elämöimisestä… Voi jospa hän nyt tekee jotakin…
KORPI ankarasti.
Emil, mitä sinä teit? Etkö sinä ymmärrä, että hän on kaikesta kiihottunut ihan äärimmilleen! Ja vielä kuumeessa, nälässä.
EMIL mutisee katuvasti.
En taas tuota ymmärtänyt. Tässä ei muista muuta, kun ruokaa — aina vaan ajattelee, kun saisi pienen palan leipää. Ja minä kun luulin, että saadaan jo tänä iltana jauhopuuroa. — Ajatelkaa, mitä lapset olisivat sanoneet! Eikä mitään — kaikki on kuin kamalaa unta…
(Purskahtaa rajuun itkuun.)
KORPI lähenee Emiliä, silittää hellän kömpelösti hänen tukkaansa, änkyttää särkyneesti.
Älä nyt… poikaparka… Kyllä vielä saadaan…