KORPI iloisesti, leikillisesti.
Samassa paketissa! Nythän ei voi tietää kumpi on minun ja äiti voi ottaa minulle kuuluvan.
ANNI
Kyllä sen eroittaa! Ja on niissä nimikin… — (Liisa ottaa kääröstä valkean villahuivin ja ojentaa Korvelle harmaan villapaidan.)
KORPI iloisesti hämmästyen.
Villapaita — näin lämmin! Kukahan tämän on lahjoittanut? Olisikohan minun vanha morsiameni sittenkin vielä muistanut…
LIISA hellästi leikillisesti.
Tuskinpa kukaan morsian tuollaista vanhaa äijää muistaa!
KORPI samoin.
Ei sitä tiedä — katsokaa lapset! Eikös isä ole vielä nuori ja pulska mies? — (Naurun ja puheensorinan seasta eroittaa Liisan äänen).