KETTUNEN
Kiitoksia, kiitoksia vaan! — (Entistä nöyremmin, aivankuin uuden ajatuksen valtaamana.) — Niin tuota, kyllä minä kaikkeni koettaisin mestarin hyväksi… jos tuota — se Korpi poikineen ei enää tulisi tehtaalle… Ja se Suonpää, se on ihan kauhia hunsvotti! — On aivan synti ja häpeä, että se saa olla, tuota. — (Katsahtaa mestariin.) — Niin, minä tarkoitan sitä, että kyllä mestari tuota, on äärettömän hyvä, ihan liian hyvä kun voi sitä lainkaan kärsä…
MESTARI on ensin näyttänyt äreältä ja neuvottomalta, mutta sitten hän kysyy äkkiä, silmät välähtäen.
Oliko Kettunen silloin kuulemassa, kun Suonpää puhui yhdistyksellä, ettei kenenkään pitäisi mennä asevelvollisuuskutsuntaan?
KETTUNEN innostuen.
Juu, juu! Kyllä minä tuota, kuulin!
MESTARI
Eikö se myöskin ole puhunut yhteiskunnan kumoamisesta?
KETTUNEN kostonhimoisesti.
Juu, juu kyllä se puhuu mitä vaan! Ei niin pahaa ole, jota sellainen ei puhuisi! — (Nopeasti, miltei kirkuen.) — Tietysti! Yhteiskunta nurin — että saataisiin minun rahani! Nähkääs herra mestari… minulla on pankissa 2,673 markkaa rahaa, ja sen, juuri sen ne tahtoisivat julkeasti ryöstää… Ja sitten tasata tietysti yhdistyksen jäsenten kesken! Mutta minä, tuota, en luovu rahoistani — en, en! Minä, tuota…