Työmies Vilho Korven kamari. Huone on yksinkertaisesti, mutta siististi kalustettu: kiillotettu piironki, kokoontyönnetty kaksiosainen vuode ja nurkassa kirjahylly, jossa on raamattu ja punakantisia työväen kirjoja, lentokirjasia y.m.; sivuseinällä näkyy kotitekoinen kukallisella kankaalla päällystetty sohva ja muutamia tuoleja. Uunin edessä joulukuusi, jota Korven tytär Anni paraillaan koristelee. Hän näyttää vielä hyvin nuorelta ja lapselliselta hentoine vartaloineen, ja hänen kasvonsa ovat huomattavan kauniit sielukkaine silmineen.
Perällä avautuu kyökkiin johtava ovi ja noin kymmenen vuotias poika kurkistaa uteliaasti sisään.
ANNI iloisena, teennäisen toruvasti.
Menetkö sieltä vai! Sitten saatte nähdä, kun se on valmis… Ei ennen.
Kyllä minä teidät opetan!
(Juoksee ovelle, poika poistuu nauraen; Anni lukitsee oven. Hetken kuluttua kuuluu koputus ja pojan matalaksi muutettu ääni).
ÄÄNI.
Avaa… minä se olen, minä — Kaarlo…
ANNI hiljaa hyräillen jatkaa työtään ja sisäinen onni kuvastuu hänen kasvoillaan; sitten katsahtaa kelloaan, kuuntelee. Kyökistä kuuluukin läheneviä askeleita, oven kahvaan tartutaan, koputus. Anni on heti juossut ovelle ja kuuntelee henkeä pidättäen riemukkaan jännittyneenä.
MIEHEN ÄÄNI
Aukaise Anni!