KORPI katkerasti.
Syömään ensin?
LIISAN ÄÄNI
No ettekö tulekaan sieltä? — Lapset odottavat niin kovin…
EMIL pyytävästi.
Niin isä… Voitte syödään paremmalla ruokahalulla. Kyllä sellaiset ehtii kertoa illallisen jälkeenkin.
ANNI hellästi.
Niin isä, tulkaa vain syömään.
KORPI synkästi, kuohahtaen.
Älkää ärsyttäkö enää minua! Pidättekö minua niin heikkona raukkana, etten jaksa kuulla totuutta, että jonkun poikasen täytyy kantaa minun kuormani kunnes olen ehtinyt syödä? Minä tiedän, että se koskee minua.