KAARLO
Niinkö? Kas, teillä on kuusikin!
ANNI havahtuen.
Voi sinua, kun viivytät minua… unohdin kokonaan.
(Alkaa kiireesti kiinnittää koristeita.)
KAARLO
No, minä autan — hyvitän siten pahantekoni…
Alkaa auttaa Annia. Hymyilevät äänettöminä ja sitten kuuluu hetken väliaikojen kuluttua puoliääneen lausuttuja sanoja, joissa kuvastuu sisäinen onni ja hellyys.
— Kas sinä olet saanut omenoitakin.
— Täytyy vähän lapsille.