Se on mahdollista! Hän on täällä yhdistyksessä puhunut sillätavoin, että jos vihjaisen kaupungin santarmeille, niin hänet viedään tavallista kauemmaksi — josta hän ei palaja koskaan. Kuinka sinä uskalsit huutaa häntä — pilkata minua? Sillä hän on minun kädessäni!
ANNI rukoillen.
Mestari… antakaa anteeksi jumalan tähden… En tahtonut huutaa… en itsekään ymmärrä… Älkää antako ilmi häntä! Älkää, hyvä mestari, älkää! Minä kuolisin… Minä teen mitä tahansa, kun vaan…
MESTARI pidätetyllä voiton riemulla.
En minä odottanut noin suurta loukkausta sinulta. Mutta minä annan vielä senkin anteeksi, jos näytät, ettet tahtonut minua pilkata. Jos huomenna työajan jälkeen jäät tänne, niin minä lupaan, että omaisesi saavat jäädä työhön entisellä palkalla, ja kaikki tulee niinkuin olen puhunut.
ANNI hätäisesti sammaltaen.
Kyllä minä sitten tulen huomenna… huomenna… — (Kuin havahtuen.) —
Ei, ei — en minä sentään voi — se olisi liian kamalaa.
MESTARI uhkaavasti.
Mitä, pilkkaatko sinä vielä silläkin tavalla? Ensin lupaat ja sitten kiellät — aivan kuin ärsytät! Ei — se on liikaa! Minä lähetän hänestä kirjelmän vielä tänään!
ANNI parahtaa epätoivoisesti.