Sen jälkeen ei enää eroita sanoja; ne hukkuvat kaukaiseen kohinaan joka vähitellen lähenee; sen synnyttävät satojen askelten jyminä ja ihmisjoukon sekava puheensorina, josta ei vielä sanoja eroita. Se lähenee, kiihtyy ja lopulta pysähtyy ulkopuolelle ja sen seasta kuuluu kiihtyneitä
HUUTOJA
— Ne aikovat tietysti tappaa meidät nälkään!
— Tietysti! Eihän sillä palkalla elä…
— Mutta se on pirullista, ettei sillä heti kuolekaan!
— Älä ole siitä huolissasi — kyllä tämän alennuksen jälkeen kuolet heti!
— Se on selvä se!
— Kun oikein nälkäpiiskuri suunnittelee, niin kai se tepsii!
— Oikein! Tietysti se mestarin työtä on!
— Tietysti! Sehän syksylläkin oli ehdottanut!