Melu hiljenee ja sitten aukee ovi; Korpi, hänen poikansa Emil, Halonen ja Kaarlo Suonpää astuvat sisään. Edellinen on suurikokoinen, vielä voimakas mies, vaikka ankara työ ja huolet ovatkin uurtaneet syviä vakoja hänen kasvoihinsa; Halonen on kovin laiha, kalpeilla kasvoillaan masennus ja arkuus; Suonpää on solakka, jäntevävartaloinen nuorukainen, jolla on älykkäät ja voimakkaat kasvot.
Ulkoa kuuluu edelleen joukon hillittyä sorinaa.
KORPI kuin pettyneenä.
Täällähän ei ole ketään…
EMIL pilkallisesti hymähtäen.
Onkohan kettu paennut pesästään!
KAARLO
No, odotetaan täällä vaikka huomisaamuun asti! Sitä asiaa ei jätetä.
KORPI hiljaa, lujasti.
Sitä ei voi jättää. Jos nyt vielä alennettaisiin palkat kolmannella osalla, silloin tulee monelle suurperheiselle suorastaan nälkäkuolema.