1:NEN TYÖMIES.
Kyllä sen nyt jo tietää…
Silloin tulee sisään Kaarlo. Hänen laihtuneet kasvonsa ovat kalmankalpeat ja hän vapisee koko ruumiillaan; heittää takkinsa penkille ja menee käsiään hieroen uunia äären, mutta tuntiessaan sen kylmäksi kääntyy pettyneenä ja istuutuu tuolille. Kaikki katsovat häneen kuin syyllisinä.
KORPI hetken äänettömyyden jälkeen, hiljaa.
Kaarlo — kyllä sinä sentään ihan palellut ilman päällystakkia tuollaisella pakkasella. Ei sinun olisi…
KAARLO keskeyttää, koettaen puhua huolettomasti, mutta hänen äänensä vapisee ankarasti.
Joutavia! Ei minua paljon viluta… Jouduin vain odottamaan hieman tuolla asemalla, kun juna myöhästyi… 70 KORPI jännittyen.
No, tuliko niitä — niitä rikkureita…?
KAARLO hiljaa, synkästi.
Kyllä niitä nyt tuli…