— Mitä tämä on?
— Mitä, Maksim? Pilkkaatko sinä meitä?
— Selitä…
Pitkä, kalpeakasvoinen mies, jonka sysimusta tukka oli ohimoilla muuttunut sinisen harmaaksi, koputti pitkällä sormellaan pöytää. Hänen mustat, kuopalla olevat silmänsä hehkuivat ja kolean hillityssä äänessä kuvastui katkeruus ja harmi:
— Voiko teitä pilkata enempää kuin itse pilkkaatte itseänne?
— Minä en salli! — huudahti joku syöksähtäen seisaalleen. Ja sinisilmäisen nuorukaisen kasvot kalpenivat, hän sieppasi pistoolin taskustaan sammaltaen käheästi:
— Mitä tämä on…? Hän taitaa olla provokaattori…
Tuo sana iski joukkoon salaman tavoin. Useat hypähtivät neuvottomina istumiltaan ja katsahtivat toisiinsa kalpeina, kauhistuneina, mutta Maksim hymyili yhä, kylmästi ja ylimielisesti.
— Pistooli pois!
Maksim sanoi sen hiljaa, tuskin kuuluvasti, multa kun hän samalla kohdisti pistävän katseensa nuorukaiseen, totteli tämä aivankuin hypnotisoituna.