UTELIAITA ÄÄNIÄ.
— No mutta kertokaa!
— Kertokaa toki!
LINNEA. Asia on näet niin, että herra Göös joku aika takaperin koetti mitä innokkaimmin viehättää neiti Krausea kömpelöillä kohteliaisuuksillaan ja tuhansillaan — tietysti ilman vähintäkään menestystä… No, kun viimeksi oltiin tuomari Lindevallin luona, osoitti neiti Krause Stormia kohtaan kai suurempaa huomaavaisuutta ja mielenkiintoa kuin mitä herra Göösin mielestä olisi ollut tarpeellista… No niin… enempää minun ei enää tarvitse sanoakaan…
ÄÄNIÄ.
— Hm… vain niin.
— Sittenhän asia selviää.
— Enpä olisi aavistanut…
LINDEVALL. Pahinta vain, että se ei lopu tähän.
LINDÉN. Kuinka niin… mitä tarkoitatte?