LUND kuin itsekseen. Niinkö kaikki sitten loppui…?
MIRJAM päättävästi. Niin täytyy.
Lund painaa päänsä käsiensä varaan.
Äänettömyys.
LUND pidätetyllä vihalla. Niin… niin… Ja kaikki tuon kirotun poikanulikan tähden… joka…
MIRJAM nousee tulistuneena; keskeyttäen. Minä toivon, että käytät hänestä toisenlaista puhetapaa!
INGRID juoksee pelästyneenä seurusteluhuoneen ovelle. Herra Storm tulee… näin akkunasta…
Mirjam ja Lund hypähtävät seisoalleen pelästyneinä kuin pahanteossa tavatut lapset. Samassa kuuluu ovikellon soitto, Ingrid vie Lundin hatun ja päällystakin huoneeseensa ja rientää avaamaan. Ja niinkuin myrskytuuli, tulee sisään Bruno Storm; kun hän on riisunut päällystakkinsa, näkyy että hän on puettu frakkiin.
STORM ilon ja onnellisuuden vallassa. No, kuinka voi Ingrid?
INGRID iloisesti. Kiitos… oikein hyvin!