SPARTACUS.
No mitä? Mitä tahdot?
KARMIDES.
Tule taas näyttämään sitä keksimääsi pistoa!
SPARTACUS.
Minä tulen!
Lähtee haluttomasti miekkailuhuoneeseen. Hetken kuluttua hiipii sisään neljä nuorta ylimysnaista, etunenässä Licinia, tavattoman kaunis roomalaistyttö. Hän on hyvin nuori ja hänen ihanissa kasvoissaan ja sointuvassa, miltei lapsellisessa äänessään kuvastuu vielä hyvyys ja avomielisyys.
LICINIA (kuiskaten.)
Hiljaa … hiljaa!
Lähenevät esirippua.
ENSIMÄINEN TYTTÖ.
Licinia, näytä hänet minulle…
Raottavat esirippua.
LICINIA (ihastuneena.)
Katso, tuolla hän on … hän miekkailee paraillaan…
IHASTUNEITA ÄÄNIÄ.
— Ah!
— Katsokaa, kuinka notkea hän on!
— Kas, miten hänen miekkansa välähti kuin salama!