ÄÄNIÄ.
— Hyvä! Hyvä!
— Elämä on iloa!
— Valehtelet!
— Iloitkaamme!
Silloin avautuu pääovi ja sisään syöksyy Licinia; hän on aivan hengästynyt ja kalpea ja hänen tukkansa on epäjärjestyksessä.
LICINIA (viimeisillä voimillaan.) Spartacus tulee!
Vaipuu eräälle sohvalle.
Sanoma vaikuttaa kuin salaman isku. Kuuluu muutamia kirkaisuja ja muutamat ylimykset rientävät horjuen tarjoamaan Licinialle viiniä. Humaltuminen on kuitenkin niin yleinen, että kun ensi pelästys on mennyt ohi, niin häntä ei uskota
ÄÄNIÄ (tylsiä, hämmästyneitä.)
— Spartacus!
— Spartacus! Se on mahdotonta!
MARCELLUS
Clodiushan on paraillaan vangitsemassa Spartacusta!
LICINIA (toipuen.)
Clodius on kaatunut ja hänen joukkonsa lyöty…
ÄÄNIÄ.
— Mahdotonta!
— Sinä olet uneksinut!
LICINIA.
Se on liiankin totta! Mutta missä on isäni?