Silloin kajahti yleisesikunnan päällikön terävä, läpitunkeva ääni:
— Tyyneyttä! Ei mitään hätää! Kutsukaa nopeasti tänne kymmenen lentokonetta. — Kaikki toiset nouskoot heti ilmaan vihollisia vastaan!
Syntyi sekava hälinä. Virkamiehet juoksivat puhelinkoppeihin, mutta palasivat heti takaisin kasvot kalpeina änkyttäen katkonaisesti:
— Ei toimi!
— Ei kuulu mitään — vastaanottoasema — särjetty.
— En voi ymmärtää…
— Nyt on kaikki hukassa…
Yht'äkkiä kuului vihlova, kauhusta värisevä naisen huuto:
— Jumalani! Täytyykö meidän kuolla? Jumalani, Jumalani!
Syntyi tavaton sekasorto. Naiset hypähtivät paikoiltaan läpitunkevasti kirkuen; näkyi lumivalkoisia kasvoja, tuijottavia silmiä, ja jalokivisormuksilla koristetut kädet vääntelehtivät kouristuksentapaisesti. Melusta erotti epäselvästi vain muutamia lauseita: