Keväällä kukkaset umppua loivat, kesällä tuoksuten tunnetta toivat, syksyllä kuolivat, kuihtuivat pois. — Tällaista myöskinkö elämä ois?
KULTAA — KATINKULTAA
Sitä jotkut kutsuvat kullaksi, sen taivahaksikin uskoo, se nähkätte kultana kiiltääki ja pilven reunana ruskoo.
Ja toiset kierohon katsoen
murahtavat: katinkultaa.
Sen kirkkaus heille ja kiillot sen
vain arvotonta on multaa. —.
Mut kuka sen oikein sanoa vois ja kuka sen tietäis tarkoin? — Milloinka se mulle kilissyt ois ja kulissut kultaharkoin? —
TUNNELMA
Niinipuita tuuli tuudittaapi. —
Rinta aatoksen niin oudon saapi.
Mikä se on, oi, mikä se on?
Lännen maille laskee illanrusko. —
Miss' on miehuus, missä miehen usko?
Sydän sykkivä on levoton.
Yössä unelmoiden nurmi nukkuu,
tuulenhenkäyskin yöhön hukkuu. —
Milloin rintain unta uinahtaa?
Sano mulle taivon valju vaate
levon, lohdun, onnen iki-aate? —
Idän alta aamu kajastaa. —