Kun ymmärtäisivät ylpeet ja korskat ja "korkeimmat", että heitänsä vastaan he nousee, kun meitä he vastustavat.
Heille parempi on valenöyryys,
valeuskollisuus sekä muu
inha silmienpalvelus, kettuus,
katinkultaiset sanat suun,
kuin kanssakäyminen kaunis, suora, vilpitön rakkaus tuo, jota vapaa veljeystunne, inhimillinen siittää ja suo.
Heille "onni", mi huokauksissa,
salatuskassa päivän ja yön
vain näyttäytyy, paremp' ompi
kuin siunaus siunatun työn.
Ja vaikk' olis silmäinsä eessä
koko huutava onnettomuus
poloraukkojen meidän ja — heidän,
heillä vain yhä uhma on uus,
ja he silmänsä sulkee ja tukkii arat korvansa, ettei he vaan katumuksehen lankeisi eikä mieltä muuttaisi milloinkaan.
Niin — eivät he ymmärrä ylpeet, vaan tanssivat nuorallaan, sinis, kun tuo kätkee, ja — silloin he kaitkohon niskojaan!
HÄPEÄPÄIVINÄ
Ei vieläkään lopu siis sukukuntamme kurjuus, yhä vieläkin siis suukapulat suitamme sulkee ja orja on orja ja herra on herra
ja kaikki on niinkuin "ollakin pitää". Taas pettivät kansaa ne, joita se kantoi kunniahan, ne, jotka se kauneimmiksensa katsoi ja joille se onnensa ohjakset uskoi ja joill' oli valta ja voima.