Vaviskaa te, jotka heitä löitte,
vaviskaa te, jotka orjaks' möitte
korven kansan kauniin, hiljaisen,
pyhää pilkaten ja tallaten.
Nousee "korpi" korkeana sotaan,
eikä lievennä se tuomiotaan
orjuuttajillensa lausumaa,
kurjain korvain kuulla ankaraa:
"Työmme tulos tulkoon itsellemme!" Sinis taistelemme, sinis emme ota vastaan kättä sovinnon, kunis vapaa ihmislapsi on!
RAATAJAT RAHANALAISET!
Raatajat, rahanalaiset, peijatut, pahoin poletut, sanon:
Taiten tarkatkaatte noita hännänheilujoita, herras-kaikenkarvaisia, joill' on sana suora suussa, päässä kielen kaunis aatos, vaan on tarkotus takana: talutella teikäläistä tietämättömyyden tietä alle ankaran ikehen, katkerihin kahlehisin.
Ei ole ikinä orja herran kanssa kuoma, veikko, ennenkuin on kumpainenkin vain oman itsensä isäntä.
HUUTAVAN ÄÄNI
Kiskurit, kansa on valveilla, varroten, vaan ei kauvan; — kohta se kahleensa katkaisee, hyljäten kerjuusauvan.
Kiskurit, älkää luottakokaan
maahan tallatun malttiin;
pian näet pilkattu turvautuu
viimeisimpähän valttiin.