Jos ruikutella voisin Ma kielin sataisin Tai kiurusena oisin Kohoova pilvihin, —
Niin aina kiitteleisin Suloista Suomea, Ja Jumalalle veisin Ma huokauksensa.
Hän silmät ehkä loisi Myös meihin raukkoihin Ja päivän paistaa soisi Saloihin synkkihin.
Ei ääni mulle suotu Oo satakielisen; Heikoksi siipi luotu Ei kanna taivaasen.
Vaan laulustani kuiten En huoli vai'eta, Kun ääni lintuin muitten Ei kuulu talvella.
Paremmat laulu-äänet Keväällä ehtinee, Niin kuunnellessaan noita Jo varpu vaikenee!
Suonio.
Lumisateella.
Lumia lentää Ristin ja rastin, Leikkiä lyöden ja Taistellen; Vaan väsyneinä Vaipuvat viimein, Etsien rauhaa, Povehen maan. Mutta kun päivä Keväinen kutsuu, Pilviks ilmahan Haihtuvat taas.
Ihmiset myöskin, Maailman lapset, Raatavat, lempivät, Taistelevat; Vaan väsyneinä Horjuvat hautaan Töistähän, teistään Lepäjämään. Kerran kun kutsuvi Jumalan ääni, Henkinä nousevat Taivahasen.