Dina oli vaipunut paikalleen. Nyyhkien nojasi hän isänsä rintaa vastaan. Niin ilkeäksi, niin perkeleelliseksi ei hän ollut luullut maailmaa. Hän oli myyty, petetty, auttamattomasti kadotettu, ja Frankilla oli ollut sydäntä tehdä tämä.
Mrs Valter nousi ja huusi viitaten ympärilleen:
— Me kaikki naiset menemme takuuseen hänestä. Se on halpamainen vale, tämä syytös!
Mutta tuomari neuvoi häntä pysymään tyynenä; muussa tapauksessa tyhjennettäisiin koko sali. Dinan asianajaja koetti, viitaten edellisessä oikeudenkäynnissä annettuihin todistuksiin, selittää, että näissä todistuksissa täytyi olla jotain väärin käsitystä, joko oli joku toinen sattumalta niin yhdennäköinen, tahi olivat ne kokonaan Plummerin rikkauden hedelmiä. Hän sanoi, että olisi kovin karkeata, jos Minneapoliksen tuomioistuin todellakin antaisi tuomionsa sellaisenkin todistuksen perusteella, minkä tuo äskenmainittu rouvasihminen kykeni antamaan, ja hän toivoi, että jury nyt, kuten edelliselläkin kerralla suojelisi viatointa väkivallalta kaikista viekkaista suunnitelmista huolimatta.
Plummerin asianajaja nojasi tyytyväisesti hymyillen tuolinsa selustaan. Tiesihän hän edeltäpäin minkälainen juryn antama tuomio tulisi olemaan. Ei ollutkaan erittäin helppoa saada juryyn henkilöitä, jotka olisivat jollain tavalla olleet riippuvaisia Plummerista eivätkä mistään hinnasta olisi tahtoneet tuomita hänen poikaansa. Juryn tuomio oli yksimielinen: Frank Plummer vapautettiin, ja Dina Nilsen määrättiin maksamaan oikeuskulut.
Sydäntäsärkevä kiljahdus kuului salissa, ja ennenkuin kukaan ehti estää oli Dina syöksynyt keskelle lattiaa. Hän kohotti molemmat kätensä taivasta kohti ikäänkuin houraillen ja huusi:
— Ja minä kutsun täten Frank Plummerin kohtaamaan itseään Kaikkivaltiaan tuomioistuimen edessä, missä jokaiselle oikeutta jaetaan! Jumala häntä armahtakoon!
Ja kädet silmillä hän syöksyi ulos. Kuulijat väistivät häntä liikutettuina. Isä tahtoi rientää hänen jälessään, mutta hänet ympäröittiin jokapuolelta, tahdottiin osoittaa myötätuntoisuuttaan hänelle.
— Laskekaa minut ulos, laskekaa minut ulos — pyysi hän ja koetti raivata tietä itselleen. — Hän lopettaa päivänsä muutoin.
Ovessa seisoi mrs Valter.