Kreivi oli tavattoman hilpeä. Hän kertoi europalaisia kaskuja ja kuvaili, mitä hän oli nähnyt monilla matkoillaan, erittäinkin oleskellessaan Lontoossa, Fanny oli ihastuksissaan. Hän unohti kokonaan väsymyksensä. Oli sateinen päivä, jotta täytyi jälellä oleva aamupäivä olla sisällä.
— Nyt minäkin laulan kansanlauluja, sanoi kreivi ja astui empimättä pianon ääreen. Kauniilla, miellyttävällä äänellä lauloi hän muutamia ranskalaisia Berangerin sepittämiä ja muutamia englantilaisia lauluja sekä lopuksi "Home sweet home".
Mrs Plummer oli ihastuksissaan ja Fanny oli seitsemännessä taivaassa.
— Teillä on myöskin kaunis koti ja rakastettava äiti, herra kreivi, puhkesi Fanny puhumaan.
— Te tunnette hänet?… Ai, sehän on totta! Tehän olette vieraillut muutamia päiviä hänen linnassaan, vaikka minä pahaksi onneksi olin silloin poissa, vastasi kreivi.
Ja nyt hän häikäilemättä ylisteli sitä "äitiä", jota hän ei ollut koskaan nähnyt, ja minkä linnassa hän ei ollut koskaan käynyt. Pian oli Fanny keskellä unohtumattomia matkamuistelmiaan.
— Ja ruusutarha! Kuinka ihana se oli väriloistoineen ja suloisine tuoksuineen! — sanoi hän.
— Ja jasmiinihuvihuone!… Se oli aina minun mielipaikkana, vastasi
Charles.
— Jasmiinihuvihuone?… Sitä minä en muista… Missä se oli? Me kuljeskelimme puistossa ristiin rastiin niin monta kertaa eikä äitinne koskaan unohtanut kertoa meille siitä, mikä oli teidän kanssanne jossain yhteydessä. Hän oli niin ylpeä teistä.
— Ovatko jasmiinit huvihuoneen ympäriltä todellakin mahtaneet lakastua?… Se olisi kovin ikävää, sillä ne olivat niin kauniita, vastasi Charles varmasti. — Olen viettänyt monta hauskaa hetkeä siellä.