— Äiti, sinun täytyy sallia Agneksen syödä meidän kanssamme tänään.
Se on aivan välttämätöntä, kuiskasi Frank äitinsä korvaan.
— Niin kai, sinä olet toimittanut asiat kauniisti, murisi mrs
Plummer. — Minä luulen, ettet voi ajatella enää muuta, kuin Agnesta.
Toivon ettet rupea hakkailemaan palvelustyttöjä.
— Voit olla huoleti, siinä asiassa en aio seurata isäni esimerkkiä, vastasi Frank nenäkkäästi.
Mrs Plummer punastui ja kääntyi toisaalle.
Päivällinen meni onnellisesti ilman mitään häiriötä. Kreivi oli tapansa mukaan iloinen ja miellyttävä. Frank luki päivän "Tribunista" pitkän kuvauksen eilispäivän juhlallisuuksista, puheista, miss Lilyn kauniista elokutionista ja norjalaisen satakielen laulusta. Naisten puvuistakin oli siinä selonteko.
— Tuhat tulimaista, mistä ne ovat tuon saaneet käsiinsä? — ihmetteli mr Plummer. — Minä ainakin kielsin ankarasti kaikkien sanomalehti-urkkijain pääsyn taloon. Mutta eivätköhän ne sittekin ole tunkeutuneet sisään. Oletteko joutuneet tekemisiin amerikalaisten sanomalehtimiesten kanssa, herra kreivi?
— Minäkö? — lausui kreivi nauraen.
— Minä näin erään niistä seisovan etehisen ovella ja tekevän muistiinpanoja aivan, kuin olisi ollut henki kysymyksessä, sanoi Frank. — Hän oli tunkeutunut sisään kyökin kautta. Toinen oli kätkeytynyt ranskalaiseen hännystakkiin ja akkunoissa niitä varmaan oli, kuin iilimatoja.
— Niin, ne ovat pahempia, kun kärpäset kesällä, sanoi mr Plummer. — Ja niitä ei voi hävittää rotan myrkyllä eikä kärpäspaperilla. Mutta minä olen keksinyt niitä varten erityisen menettelytavan, joka on vaikuttanut sen, etteivät ne mielellään pistä nenäänsä minun konttooriini. Minä ihmettelen, ettei kukaan niistä ole ollut täällä ahdistelemassa teitä, herra kreivi.
Samassa soi eteisen kello ja palvelija tuli ilmoittamaan, että eräs herra, joka jo kerran ennenkin oli ollut siellä, istui arkihuoneessa ja pyysi saada puhutella herra kreiviä.