— Jospa antaisimme ne hänelle! Minä en niitä tarvitse ja —
— Niin, minä olen ajatellut samaa, keskeytti häntä Kari.
— Niin, tehdään se, huudahti Torger iloisesti. Mene nyt nimismiehen luokse, Kari, ja ota ne ulos, vaan älä puhu siitä kellekkään, ja sitte menet veljeni luokse niitä viemään.
— Mutta sinähän olet lähin siihen, sinä joka olet hänen veljensä.
— Voipihan niin olla, mutta — onpa kuin vähän ujostelisin. Emmekö voisi kirjoittaa: hyvin kunnioitetulle torppari Olli Jansonille meidän kotitalon lunastimeksi.
— Niin saisi hän kuitenkin sen tietää.
— Se on tosi — ei, sinä voit mennä, sinä Kari, sinä osaat toimittaa tämän asian niin hyvin, sinä.
— Ja annanko hänelle kaikki rahat?
— Niin, luulenpa melkein niin, sillä silloin on hänellä myös jotakin, jolla voi liikkua.
Kari meni, ja veli sai kaikki mitä Torgerilla oli.