Olipa nytkin oivallinen, Kuuluisampi kunnioista, Nykyajan laulajoista, Runsahin runontekiä, Viisas miesi Vihta-Paavo: Siltä kulki siivo lailla Runonteko rohkiasti, Ei sen tarvinnut tapailla, Sanojansa synnytellä Lapsen tautisen tavalla Asiata arvellessa. Olipa vielä oivallinen, Oli toinen toverina Paavon kanssa puhumassa, Asioita ajamassa, Ihalainen itse kanssa, Yhen pitäjän uroita, Nykyajan laulajoita. Nepä laulut laittelivat, Runot meiningin mukaiset, Silloin kansa kyllin lauloi, Kaikki lapset kasvavatkin, Kun ne ukkoset elivät. Vaan on kuollut kumpainenkin, Runomiehet runoinensa, Laulumiehet lauluinensa. Vielä veisaa pieni Pentti, Lyytinen vain lystiksensä, Laitteleepi laulujansa Toimen miesi Toholahessa.
Vaan nyt toivoisin toella Nuorempia astuvaksi, Runotyöllen tottuvaksi, Ett'ei laulut loppuneisi, Runot varsin vanheneisi. Onpa Optatus alulla, Lyytinenkin jo lähellä Laulamahan kansan kuullen, Vaan on varsinkin vähäistä, Vasta taimella tavara, Kun ei pauhanne paremmin, Että kuuluis kauvemmaksi Tuonne pitäjän perille, Kahen kappelin rajalle. Vai joko lopun loppunevat, Laulumiehet lauhtunevat Rautalammin rannikoilta?
VIITESELITYKSET:
[1] Paavo Korhosen elämäkerta on painettu kokonaan Elias Lönnrotin kirjoittamassa muodossa, ainoastansa niillä muutoksilla kuin viittausten sovittaminen tähän painokseen on tehnyt tarpeelliseksi.
[2] Sanotaan tätä taloa paikoin Vihtalahdeksikin.
[3] Siitä syystä, että Korhonen vapaehtoisesti oli niin kauan Herran ehtoollisella käymisen laimi lyönyt, piti ruumiinsa kirkkolain jälkeen hiljaisuudessa haudata, joka hautaus tapahtui kekripäivänä vuonna 1840.
[4] "qq", joka merkitsi "kuitattu" l. "maksettu".
[5] tolppa = 12 killinkiä, loutu (plootu) = 16 killinkiä vanhaa Ruotsin rahaa.
[6] ritari = ritarimerkki, tähti.
[7] Korhonen sanoo M:n kokonsa puolesta muitten pienempien puustavien äidiksi.