Vice Presidenten Avellan deltog ej uti pröfningen af detta mål, såvida Vice Presidenten icke från början öfvervarit läsningen af handlingarne deri.
Werkelige Stats Rådet Friherre Mellin ansåg i frågavarande bok väl vara i mörka och otydliga ordalag författad; men som flere satser deri likväl förekomme, hvilka, enligt Baron och Werkelige Stats Rådets tanke, icke öfverenstämde med Evangeliska Lutherska Religionens lärobegrepp; altså pröfvade Baron och Werkelige StatsRådet rättvist att, med ändring af Hof Rättens öfverklagade Utslag, i stöd af den utaf Kämner Rätten åberopade Förordning, fälla Magistrats Secreteraren Judén att för meranämnde boks utgifvande genom trycket, böta Trehundrade Daler Silfver mynt med Ett hundrade fyratio fyra Rubel Silfver, hvaraf två delar skulle tillfalla Wiborgs Stad och en tredje del Actor Stads Fiscalen Krogerus; och som de af sagde bok utkomne exemplar, redan blifvit confiscerade och förstörde, förfölle vid sådan beskaffenhet utlåtande i denne del. Skolande Utslag i målet, jemlikt fleste rösterne, uppsättas och Actors exemplar deraf Landshöfdingen i Wiborg tillsändas».
VI. Julkaisemme tässä seuraavan »Kertomuksen J. Juteinin elämän vaiheista», joka löytyy N:osta 14 sanomalehteä Sanan Saattaja Viipurista, päivätty 4 päivänä huhtikuuta 1840:
»Edesmänneen Helmi-kuun 17:tenä päivänä pääsi vanhin virkamies meidän kaupungin Magistratissa, Magistratin Sihtieri ja Notarius Publicus Jacob Judén (Juteini), anottuansa, vapaaksi mainitusta virastansa. Koska hän ei ole ainoastaan toimellisuudensa suhteen viran toimituksissa ansaitun arvon voittanut kaikilta meidän kaupungin asujamilta, vaan myöskin monelle ja epäilemätä vielä usiammalle, Suomenkielen ystävälle mahtaa olla vanha tuttu ja rakas sielu-heimo Suomen kieltä ja kirjallisuutta kunnioittavien kirjoitustensa ja toimitustensa kautta,[254] niin tahdomme me, tätä varmaan heitä kaikkia mokomin kuin itsiämme ilahuttavaista sanomaa ilmoittaissa, niille maanmiehillemme tiedoksi, joilla tähän (!) asti ei liene ollut tilapäätä saada häntä tuntemaan, lyhykäisyydessä tiettäväksi saatta hänen elämänsä menon ja vaiheet.
Jacob Judén, isänsä tolo-pojan (!) Heikki Jutilan 6:desta pojasta ja 2:desta tyttärestä ijän suhteen 5:des, syntyi Jutilan perintö-tilalla Rahkoilan kylässä, Hattulan pitäjää 15:tenä päivänä Heinä-kuuta vuonna 1781, tuli kolme kesäkautta kotona paime-poikana oltua 24 p. Elokuuta v. 1793 Hämeenlinnan kouluun, josta hän, niiden aikuisten koulun hallitus-miesten (Rehtorien) Boreniuksen ja Åkermannin käden alla kasvanut ja oppia halulla harjoitettua, vuoden 1800 alusta tuli Turun kouluun ja siinä kevät-puolen vuotta oltua, otettiin 10:tenä päivänä Syyskuuta samana vuonna Turun Akademiaan Oppivaiseksi, josta hän erkani vasta 1:senä p. Helmi-kuuta vuonna 1810. Mutta kuin hän vähä-varaisuudensa tähden ei voinut ylen-aikaa itsiänsä siellä ylöspitää, niin täytyi hänen antaa itsensä välistäpäin muiden lapsia opettamaan, ja joutui niin ensistikin jo kohta Akademiaan tultuansa Turun kaupungissa asuvan Kapteni Mesterton'in taloon, sitten v. 1802-1804 Navon (Nagu) pitäjän Kirkkoherran, Rovasti Mjödhen tykö, (jonka omaa ja hänen talo-väkensä hyvyyttä hän vielä nytkin kiitollisuudella muistelee), siintä v. 1805-1806 Juvan (Jockas) pitäjään Evesti Grotenfeltille, 1807-1808 Maamittarin Stråhlmannin tykö Ruokolahdelle, 1808-1809 Maa-jako Oikeuden Tuomarille Hamarinille Juvan pitäjässä, 1809-1810 Sota-Raadin (Krigs-Råd) Forselleksen tykö Peippolan kartanoon Elimäen pitäjässä, 1810-1812 Baroni Gustaf Wreden tykö Anjalaan. Ainoastaan väli-aikoina sai siis J. Akademian tienoissa oppia harjoittaa, nimittäin: 1:i Kapteni Mesterton'illa ollessa, 2:i 1804 kevät-puolla vuotta, jona vuonna hän myös sai Suomen Huone hallitus Seuralta metalin luonnon vaikutuksia merkitsemästänsä (för Meteorologiska Observationer) 3:i 1806 syksyllä ja 1807 keväällä ja 4:i tultuansa kevät-puolla v. 1810 Turkuun pyytämään Suomen kielen kääntäjän (Translatorin) virkaa Suomen Hallitus Hallitus-oikeudessa (Regerings-Conseil).—Samana vuonna kesällä kävi hän Tukholmia kotsomassa(!). Vuonna 1812 15:tenä p. Huhti-kuuta Magistratin Sihtierin siaiseksi Haminan kaupunkiin tultua, pääsi hän siintä 2:sena p. Joulu-kuuta v. 1813 Magistratin Sihtieriksi Viipuriin, niin kuin myös 4:tenä p. Kesä-kuuta v. 1815 Laivan-mittaajaksi, oli 2:stä (!) päivästä Huhti-kuuta v. 1819 21:een päivään asti Tammi-kuuta v. 1822 Viipurin Apu-Biblia Seuran Sihtierinä ja Helmi-kuun 28:stä päivästä v. 1822 hamaan Toukokuun 18:een päivään asti v. 1832 Viipurin Korttieri-komitietin Sihtierinä.
Puolen toista kuukauden paikoille sitten päättyi siis J——nilta julkisen viran toimitus. Ajatellessamme että hän, moninaisia esteitä ja vastoin-käymisiä vastaan sotiessa ja tärkiäin viivyttämättömäin virka-töidensäkin välillä säilytti halun ja rakkauden äidin kieleen puhtaana ja palavana ja että hänen kanteleellansa oli heliä ääni ja soittajalla silmä selkiä jo silläkin ajalla, kuin sormet melkein lakkaamata olivat väsyttävissä virka-töissä kiini ja on taivas sangen tymperä, niin lieneehän meillä syy toivoa häneltä Suomen kielelle uutta ja runsasta vuoden tuloa nyt, kuin ei viran vaivat ja väsytykset enä kiellä häntä Wäinämöisen kanteletta ylen-aikaa käsivarrella kantelemasta, eikä elämän murheet estele häntä, sormet soitto kielillä, yhä ylös kirkkauteen katselemasta, josta valo alas-vaipuu soittajankin sieluun selittämään hänelle oman sydämensä tuskin aavistettua syvyyttä, ja nimeilemään nimettömiä ja sanoihin solmeilemaan tuolta ylhäältä tuotettuja ihmet-ilmestyksiä, vähemmin näkeville kuolevaisuuden matka-kumppanille loisteeksi liikunnoillansa. Totta kyllä on meidän mieheltä elämä-kulku jo kauvan puolen päivän paikkoja ohitse, mutta kaukana on vielä hänestä elämän ehto-hämärä ja jokaiselle pohjan pojalle tietty, että keski-illoista vasta alkaa taivas täällä oikein seljetä ja sinertyä ja mieli mehuta ja liikunto oikein luokostua liikkuvalta ja työ oikein käydä mieltä myöten työn tekevältä».—Tämän jälkeen on viittaus viivanalaiseen, jossa sanotaan: »Maininnemme myös tässä, että meillä on toivona saada jonkun ajan perästä uusi tilapää puheen jatkantoon samasta aineesta». Ja sitten julaistaan saman vuoden Sanan Saattajan Viipurista 27 numerossa Lauvantaina Heinäkuun 4 päivänä seuraava tiedonanto: »Viipurista. Äskettäin mainitsimme tässä Lehdessä, että Magistraatin Sihtieri J. Juteini edesmenneen Helmi-kuun 17 p., anottuansa, vapautettiin pitkällisestä virastansa, jossa myös hänen elämänsä meno ja vaiheet lyhykäisyydessä tiettäväksi tehtiin, jonka lisäykseksi tällä kertaa ilolla panemme, että Juteini 26 p. edesmennyttä Kesä-kuuta Magistraatissa vastaanotti Läänin Kupernöriltä yhden aivan kauniisti raketun kansiniekan Hopia-maljan, jonka tämän kaupungin Kaupias- ja Porvari-kunta hänelle lahjoitti kiitollisuudensa osoitukseksi hänen pitkällisen ja toimellisen palveluksensa edestä. Tämä malja, tietetty Pietarissa lähes 1500 Ruplalla, paina (!) 11 naulaa, on sisältä kullattu ja ulkoa, paitsi muita kaunistuksia, yhdellä puolella varustettu Viipurin kaupungin vaakunalla ja toisella luettaan seuraavaiset piirrokset:
Jakob Jutelnille.
Wiipurin kaupungin Sihtierille,
26 vuotisista vaivoistansa,
Kaupungin kaupiaskunta.
1840.
Mitä hohtava hopia,
Kuta kulta kiiltäväinen,
Nepä muuttuvat moneksi.
Muistosi on muuttumatoin.
Heti tämän jälkeen seuraa »Jaakko Juteinille» omistettu pitkä ylistysruno, jonka lopussa on merkki -g- ja jonka nähtävästi on aiheuttanut juuri edellä mainittu »uusi tilapää puheen jatkantoon». Se kuuluu näin: