[119] Anmärkningar etc. ja Kritik etc. Viborg. 1816.
[120] Suomalainen runousoppi j.n.e. A.E. Ahlqvist siv. 29.
[121] Anmärkningar etc. Wiborg 1810.
[122] Jak. Jut. kirj. I, siv. 108.
[123] Kritik öfver Lån-Bokst. etc. Wib. 1810.
[124] Hän on johdonmukaisesti käyttänytkin tätä kirjotustapaa paitsi v. 1819 julkaisemassaan ranovihkossa »Uusia Lauluja Perustuskielellä» ja siinä runossa, jonka hän liitti oheenaolevaan Kritiikkiinsä. Runon nimi on »Suomen kielestä elli Sana-Armeijan Kokous Perustus-suomeksi», josta vastedes tulee puhe.
[125] Liitämme tähän Renvall'in omat sanat, jotka otamme hänen kirjottamastaan: »Lexicon linguae finnicaen» esipuheesta. Hän, näet, sanoo: »Littera Consonans ubi sit aut simplex scribenda, aut duplicanda, facile dijudicit auris in Finnicis teres, neque in ea re inter nostrates unquam fuit dissensus, nisi in usu litterarum k, p, t post m, n, l, utrum scil. mp, nk, nt. It, an ex imitatione exterorum mb, ng, nd, ld, exaranda, e.c. utrum rampa, lanka, ranta, silta, an ramba, langa, randa, silta. Diligentius vero vocem Finnorum exanimans quisque, sine dubio judicet, p in rampa, lampaan eodem modo pronuntiari ac in rapa, tapaan, halpa, warpaan, ylpiä, it. k in lanka, henki haud aliter sorare qvam in loka, lohko, alku, solki, härkä, walkia, it. t in ranta, häntä, ilta, pelto ita efferri ac in rata, hätä, wirta, pirtin, vihta, it. pp in hamppu, kimppu ejusdem esse soni atqve in loppu, wilppi, kirppu, it. kk in lenkki, renkku, lonkka, penkki ita sonare ac in leikki, arkku, kirkko. nilkka, sorkka, it. tt in kinttu, paatti, kiltti, waitti non dfferre a tt in matti, juttu, pirtti, karttaan. Quae vero voce consentiunt, consentiant etiam, necesse est, scriptura. Nos igitur analogiae rerum analogarum studente semper scripsimus _rampa, lampaan, lanka, henki, ranta, häntä, silta, pelto.» Tähän liittää Renvall muistutuksen: »Qvi namque scribere amat ramba, langa, randa, silda, scribat etiam, necesse est, si sibi contentiat, raba, tabaan, halba, warbaan, ylbiä: loga, algu, solgi, härgä, walgia: rada, hädä, wirda, parda, pirdin. Qvod vero a nemine huc usque est usurpatum. Differentia autem speciosa soni k in hanki et halki, henki et härkä, lanka et loka, non est sita in k, sed in antecedente n nasali (ng), qvod k emollire videtur.—De cetero facile patet, p, k, t in rampa, lanka, ranta, silta alio plane a Finnis genuinis efferri sono duriore, qvam b, g, d in Svec. vimba, ringa, landa, vilda, mitiori tamen quam svec. p, k, t, in _lumpor, lunka, lunta, salta»—»In Genit. tamen pinximus langan, hengen, nam ibi excidit k (aeque ac in jalka jalan, wirka wiran etc.) nec restat nisi n nasale, qvod, deficiente typo alio aptiore, ope litterarum ng designavimus. Eadem de causa scripsimus e.c. kangas, penger, ongin, langeta etc., quia in illis solum n nasale occurrit, sed contra, accedente k, exaravimus kankaan, penkereen, onkia, lankean etc. haud aliter ac in _porras portaan, kinner kinteren, rewin replä, rupean ruweta.» Näistä Renvall'in todistuksista ja muistutuksista käyneekin selväksi, että Juteini oli erehtynyt, mitä b:n, d:n ja g:n käyttämiseen m:n, l:n ja n:n jäljessä tulee.
[126] Meidän lisäämä sana.
[127] Juteini ei ole huomannut, ett'ei d:tä itämurteissa käytetä myöskään esim. myöskin esim. h:n ja vokaalin välillä.
[128] F.W. Pipping'in Lutttelo sekä itse kirjaset.