— Pannallako? — keskeytti piispa vakavasti.
— Niin, teidän isällisyytenne, pelotellut vain olen, mutta ei sekään ole auttanut.
— Antakaa sellaisten uhkausten olla, pannan aika on ollut ja mennyt eikä kuningas, kuten kyllä tiedätte, sellaista hyväksy.
— Mutta entäs pyhä isä Roomassa? — uskalsi pappi hiljaa väittää.
— Hm, kuningas on meitä paljon lähempänä, poikani, — sanoi piispa kartteliaasti. — Ja siksi toiseksi ei kuningas myöskään hyväksy eikä salli, että talonpojat jättävät pappinsa leivättömiksi. Siitä asiasta olemme juuri kirjottaneet kuninkaalle ja hän kyllä laittaa niin, että se asia tulee korjatuksi. Ilmottakaa se ynnä minun varotukseni ohella seurakunnalle.
Kun pappi viipyi vielä huoneessa, kysyi piispa:
— Mutta kenties sinua painostaa kovempikin hätä?
— Kyllä, tai ei niinkään minua itseäni kuin…
Hän vaikeni punastuen.
— Hm, sinulla on siis perhettäkin?