Junno Junnonpoika tervehti ja kysyi, oliko pappi kotosalla.
»Mitäs teillä hänelle on asiaa?» kysyi vuorostaan renki, jonka lausumatapa ilmaisi hänet etelänpuolen mieheksi.
»Lapsi olisi kastettava», vastasi Junno Junnonpoika.
»Tuoko tuossa?» kysyi renki laiskasti ja kipristi toista silmäänsä poikaa kohti, joka seisoi isän ja äidin välissä.
»Se juuri.»
»No mikä kiire tuolla nyt on ristille? Olisitte antaneet olla siksi kun hän itse olisi tullut kastettavaksi, niin hän olisi voinut samalla päästä ripillekin», vällötti renki pilkallisesti.
Tämä suututti jo Junno Junnonpoikaa ja hän uudisti nyt kysymyksensä paljon vaativammassa äänilajissa.
Renki oli hetken aikaa vaiti, sylkäistä tirskautti sitten hammastensa välitse ja sanoi:
»Kirkkoherra on päivällislevolla ja jos sinua haluttaa, niin mene herättämään.»
Tätä sanoessaan virnisteli hän häijynkurisesti aivankuin tahtoen sanoa, että menehän, kyllä siellä korvasi kuumennetaan.