He puristivat toistensa kättä ja vanki kysyi huolestuneena:
»Onko sinutkin kaapattu kiinni ja tuotu tänne vangiksi?»
»Ei, vaan minä tulin sinua vapauttamaan», vastasi vanhempi veli ujolla ja matalalla äänellä.
»Hohoi, se on helpommin sanottu kuin tehty», vastasi vanki hämmästyksissään veljensä sanoista.
Hän veti hänet istumaan lavitsalle akkunan alle, istahti itse rinnalle ja kysyi:
»Mutta kuinka sinä ensinnäkin pääsit tänne, jos sinä kerran olet omin neuvoisi tullut?»
»Me keräsimme keskuudestamme rahoja, joilla minä lahjoin vanginvartian, niin että hän päästi minut vähäksi aikaa tänne sinun koppiisi. Sanoin olevani sinun seurakuntalaisiasi ja haluavani puhutella sinua sielunasioissa», selitti velimies. »Mutta nyt sinun olisi hankkiuduttava lähtöön, sillä vartia voipi pian tulla käskemään minua pois.»
»Tottako sinä sillä siis tarkotat?» kummaksui pappiveli, »ja miten sinä olet ajatellut sen käyvän laatuun?»
»Kyllä se käy hyvin laatuun», vakuutti talonpoikaveli. »Me vaihetamme vaatteita ja kun me olemme jokseenkin samankokoiset ja hyvin toistemme näköisetkin, niin ei vartia pimeässä huomaa mitään.»
Tuumaansa innostuneena alkoi veli päästellä takkia päältään ja puhui sitä tehdessään edelleen: