ANNA (ilmestyy vasemmanpuoleiselle ovelle ja hätääntyneenä koettaa antaa herra Ekmanille vaikenemismerkkejä.).
HERRA EKMAN (vilkkaasti, Annan varoitusmerkkejä huomaamatta). Asianlaita on nähkääs niin, että Reino kipeässä rahantarpeessa oli näyttänyt tuota keksintöään Saarnivaaralle ja —
ANNA. Kaarlo!
(Antaa edelleen hätääntyneenä merkkejä).
HERRA HALLMAN (läähättäen). Jatka, jatka! Ja Saarnivaarako osti keksinnön?
HERRA EKMAN (vilkuen epävarmana vuoroin Annaan, vuoroin herra Hallmaniin). Niin. Kaupunkiin tullessani tapasin minä aivan sattumalta Saarnivaaran, joka tarvitsi rahaa tuota kauppaa varten. Minä hankin rahat ja samalla me yhdessä Saarnivaaran kanssa muodostimme pienen konsortiumin, pannaksemme keksinnön mitä pikimmin toimeen. Tiedättekö, setä, minulla on matkassani konsortiumin valtuutus ostaa konkurssipesältä teidän entinen tehdaslaitoksenne. Siksi tulinkin tänne oikopäätä, pyytääkseni teitä asiantuntijana —
ANNA (astuen kuvasti esille). Vaikene jo, mieletön!
HERRA HALLMAN (kasvot vääntyneinä ja etukumaraan vaipuneena painaa molemmin käsin rintaansa.).
HERRA EKMAN (nousee ällistyneenä). Mutta mikä teidän on?
ROUVA HALLMAN (kiiruhtaen vasemmalta). Onko papalla taas kohtaus?