Kohautan hartioitani samalla tavoin kuin näin hänen itsensä äsken alamaisuutta koskevassa kysymyksessä tekevän sekä vastaan:
— Jos joku on kertonut Juho K:n ilmottaneen, että minä olen hänet
Saksaan lähettänyt, niin hän on törkeästi valehdellut.
Vähän aikaa kirjotettuaan:
— Mitä varten te vangittaessa teitte vastarintaa?
— Säilyttääkseni vapauteni, koska minulla oli tiedossani esimerkkejä, että näinä poikkeuksellisina aikoina kaikenlaisten epäluulojen perusteella vangitaan aivan syyttömiä kansalaisia ja pidätetään tietämättömiksi ajoiksi työstään.
— Kenen te tiedätte syyttömästi vangituksi? — kysyy hän nyt kummastusta teeskennellen.
Sattuupa tiedossani olemaan hyvä esimerkki. Asuessani keväällä 1915 Helsingissä Vuorikatu 4:ssä pantiin viereisessä huoneessa yösydännä toimeen kotitarkastus sekä vangittiin huoneessa asuva nuori rakennusmestari. Saatuaan viettää kuukausia vankilassa vapautettiin hänet vihdoin syyttömänä, mutta tuo epätietoinen kohtalo oli kivuloista nuorukaista painanut niin raskaasti, että hän kohta sen jälkeen kuoli. Tämän surullisen historian kerron nyt hra Mashkevitshille, saaden palkakseni tuon jo ulkoa osaamani kärsimättömän olkapäiden kohautuksen.
— Mitä systeemiä teidän revolverinne oli? — kysyy hän asiaan sen enempää huomiota kiinnittämättä ja merkitsemättä siitä mitään pöytäkirjaan.
— Browninki.
— Mistä te olitte sen saanut?